perjantai 19. helmikuuta 2016

Talvivaaran sulkeminen ja tuulipuiston avaaminen kaivosalueelle olisi veronmaksajien voitto



Viime keskiviikkona oli A-studiossa mielenkiintoinen debatti Talvivaaran tulevaisuudesta. Vastakkain olivat luomu omenapuutarhuri, dokumentaristi ja Stop Talvivaara-liikkeen pääjehu Hannu Hyvönen sekä politikko Mauri Pekkarinen. Debatista käy hyvin ilmi että Mauri latelee mielipiteitänsä joilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa bioliuotuksesta. Kuten Hannun kirjeestä käy bioliuotus ei ole toiminut seitsemään vuoteen ja Vaasan hallinto-oikeudessa käsitellään jätevesien purkuputkilupaa. Miksi pekkarinen olettaa että bioliuotus saadaan toimimaan vaikka kaikki maan johtavimmat asiantuntijat ovat eri mieltä????? Tässä huomataan taas että politiikot eivät ole kykeneviä ratkaisemaan yhteiskunnan ongelmia vaan he vain tavoittelevat omaa ja rahoittajiensa etuja. Miettikää mikäli Talvivaaran sulkeminen perustuisi faktoihin eikä babylonian kätyreiden tyhjiin toiveisiin?


Avoin kirje Eduskunnan puhemiehelle ja kansanedustajille
23.2.2016



Täyttyvätkö ehdot Terrafamen lisärahoitukselle?


Hyvä eduskunnan puhemies Mauri Pekkarinen

Tiedoksi: Kansanedustajat


Kiitoksia Mauri Pekkarinen keskustelutuokiosta A-Studiossa viime
keskiviikkona!

Kiittelit minua yhdeksi maan parhaista Talvivaara-asiantuntijoista. Se ei
liene totta, mutta sen voin tunnustaa, että olen kyllä koettanut huolella
kuulla maan parhaita kriittisiä asiantuntijoita.

Geologi Matti Saarnisto, biokemistit Helvi Heinonen-Tanski ja Jari
Natunen, kalastuskunta-aktiivi Leo Schroderus, ammattikalastaja Raimo
Tervonen, dosentti Heikki Simola, luonnonsuojeluaktiivi Antti Lankinen,
vuori-insinööri Mauno Vilminko, tietokirjailijat Lasse ja Mika Flöjt ja
monet ovat antaneen panoksensa siihen kriittiseen käsitykseen, jota koetan
nyt Sinulle tässä kirjeessä hahmottaa.

A-Studion aihe oli mitä ajankohtaisin: mitä tehdä tämän kovanonnen
kaivoksen kanssa?

Vieläkö pistää rahaa kaivoksen pystyssäpitämiseen vai ryhtyäkö ajamaan
alas koko hanketta?

Omat kolme ehtoasi tuelle tiivistit näin:


"Minusta tärkeää on ensinnäkin se että voidaan olla ihan vakuuttuneita
siitä että tämä bioliuotusprosessi saadaan toimimaan. Jos se ei toimi on
turha jatkaa.

Toinen ehto on se että pitää pystyä tekemään jotakin tälle kymmenelle
miljoonalle kuutiolle vettä (jätevettä) . Purkuputkikysymys on Vaasan
hallinto-oikeudessa. Jos tulee kielteinen päätös, vaikeaa on varmasti
jatkaa.

Kolmas asia on se että on joku näkymä siihen, että nikkelin
maailmanmarkkinahinta voisi nousta 8500 euroa tonnilta korkeammalle."


Olen samaa mieltä kanssasi siitä että ennenkuin jatkamista voidaan harkita
on oltava varmuus bioliuotuksen toimivuudesta.

Tällainen varmuus voisi perustua riittäviin pilottikokeisiin, joiden
pohjalta voidaan olla varmoja että prosessi toimii myös
tuotantomittakaavassa ja oletetun usean vuoden toiminta-ajan.

Aiemmat pilotit olivat lyhytkestoisia eivätkä mm. huomioineet
paluuliuksesta kasoihin rikastuvan natriumin ja sulfaattien vaikutuksia
kasan toimintaan. Havainnot viittaavat siihen että kasat lupaavan
alkupöhinän jälkeen säännönmukaisesti hyytyvät. Lämmöntuotanto loppuu ja
metallien irtoaminen hidastuu. Vaikeasti ratkaistavaksi ongelmaksi on
osoittautunut myös kasojen kivettyminen malmissa olevan grafiitin vuoksi.
Kivettyvissä kasoissa ei kulje rikkihappo, eikä happi toivotulla tavalla
ja paljon arvioitua suurempi osa nikkelistä jääkin kasoihin.

Ratkaisuksi primäärikasojen hyytymiseen on esitettu sekundääriliuotusta,
jossa loput metalliprosentit otettaisiin talteen. Kaivoksentyöntekijöiltä
saatujen tietojen mukaan primäärikasojen purkaminen on osoittautunut
ennakoitua vaikeammaksi urakaksi juuri kivettymisen vuoksi.
Talvipakkasilla kivettyneitä kasoja uhkaa jäätyminen ja lopunkin
bakteeritoiminnan loppuminen. Tietojemme mukaan sekundaarikasojen
käyntiinlähtö ei ole tapahtunut odotetusti. Toisen vaiheen pöhinä on
jäänyt vaisuksi.

Näyttää siltä, että itse bioliuotuksen ongelmat ovat merkinneet sekä
vääjäämätöntä jätevesien kertymistä ja tulvimista joko hallitsemattomasti
tai purkuputkia pitkin että itse tuotannollisen kannattavuuden romahdusta.

Mutta bioliuotuksen ongelmien lisäksi kannattaa huomioida myös itse
mustaliuskeen ongelmat. Tuo malmio sisältää rikkia peräti 8 prosenttia ja
kun rikkiyhdisteet pääsevät tekemisiin ilman ja veden kanssa vapautuu
rikkihappoa ja edelleen metallipitoisia sulfaatteja.

Kyse maailman heikoimmasta nikkeliesiintymästä johon on yritetty perustaa
kaivos. Koska nikkeliä on vähän on louhittava paljon. Rakennamme kahden
vesistön väliselle vedenjakajalle jättimäistä ylisukupolvista
sulfaattipommia ja ongelmajätelähdettä.

Pyydän tutustumaan professori Matti Saarniston ja Antti Lankisen oheisiin
kirjoituksiin, jotka osoittavat, että itse mustaliuskeen luonne on suuri
este kannattavalle ja kestävälle toiminnalle.


http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1425535242337

http://www.hs.fi/mielipide/a1428375598968


Summasummarum. Ensimmäinen ehtosi kaivoksen jatkorahoitukselle ei täyty.
Ei ole olemassa varmuutta siitä että bioliuotus toimisi. Menetelmää on nyt
tuotantomittakaavassa kokeiltu 7 vuotta eikä ole onnistuttu saamaan
toimintaan. Jätevettä tulvii alueella enemmän kuin koskaan kaikista
hätäjuoksutuksista ja kiintiöiden ylityksistä huolimatta. Tämä on
voimallinen ja ohittamaton todiste siite, ettei bioliuotus ole toiminut
kuten luvattiin ja luvitettiin.

Toinen ehtosi kaivoksen toiminnan jatkamiselle oli purkuputkilupa Vaasan
hallinto-oikeudelta.

Etkö näe mitään perinjuurin surkeaa siinä, että kaivoksen päästöongelmien
ratkaisuksi odotetaan kuin kuuta nousevaa, lupaa laskea ylimääräisiä
jätevesiä purkuputkea pitkin Nuasjärveen?

Muistat varmaan kun 60-luvun teollistamisbuumissa maahan nousseet
sellutehtaat saastuttivat raskaasti sekä ilmaa että vesiä. Jos tuolloin
ratkaisua olisi haettu pidemmistä jätevesiputkista ja korkeammista
savupiipuista, missä olisimme?

Olen vakavasti sitä mieltä että jo se, että ylipäänsä haetaan tuollaista
lupaa kertoo niin suuresta neuvottomuudesta ja umpikujasta
vesienhallinnassa, että on itsessään väkevä peruste kaivoksen alasajon
puolesta.

Kolmas ehtosi koski nikkelin hintaa. Arvioit, että pitäisi saadaa joku
näkymä siihen, että nikkelin hinta nousisi 8500 dollaria tonnilta tasolle.

Vuori-insinööri Matti Vilmingon laskelmat 14 000 - 15 000 dollarin
nikkelin maailmanmarkkinahinnalla kertovat kuitenkin, että pelkät
louhinta- ja malminkäsittelykulut ylittävät saadun nikkelin myyntitulon.

Jos nikkelin saanto pääsisi tavoittetasoon 70 prosenttia tappiota kertyisi
vuosittain yli 150 miljoonaa euroa. Mutta tähän asti on jäänyt n 40
prosentin saantoon joten tappiot voivat nousta yli 200 miljoonan euron
vuodessa vaikka hintataso olisi 6000 euroa korkeampi kuin tuo sinun
kipurajasi.

Miksi haaskaisimme veronmaksajien rahoja tappiolliseen ja tuhoja
tuottavaan toimintaan?


Nyt olisi parasta tehdä päätös kaivoskokeilun lopettamisesta.

Työpaikkojen puolesta ei tarvitse olla huolissaan useaan vuoteen. Edessä
on Suomen kaikkien aikojen suurin ympäristövahinkojen puhdistusurakka,
itse alasajon lisäksi. Alasajon toteuttamiseen ja puhdistukseen tarvitaan
myös tekniikkaa ja tutkimusta ja toivottavaa on, että Suomen osaaminen
näillä sektoreilla hankkeessa kasvaa.

Mietittäessä hyötykäyttöä kaivosalueelle kaivostoiminnan alasajon jälkeen
ehdotamme pohdittavaksi tuulipuistoa, jossa tuotannollisessa mittakaavassa
koekäytettäisiin erilaisia eri valmistajien malleja, myös prototyyppejä.
Talvivaaran korkealle vedenjakajalle soveltuisi arktinen tuulivoimapuisto
testaamaan ja kehittämään alan tieto-taitoa Suomessa.



Hyvä puhemies Mauri Pekkarinen !

Hyvät kansanedustajat!


Mielestämme kannattaisi nyt pohtia julkisesti myös Suomen
kaivostulevaisuutta. Olemme antaneet ulkomaisten kaivosyhtiöiden
läänitellä jo 15 % maa- ja vesialueista kaivosyhtiöiden optioiksi.

Tulevien sukupolvien kannalta kaivostoiminta on kaikkein brutaaleinta ja
peruuttamattominta luonnonvarojen hyödyntämistä. Kehitys ei ole menossa
ympäristöystävälliseen suuntaan vaan päinvastoin. Metallien osalta olemme
nyt sillä rajalla, jossa ollaan suuntautumassa hyvin heikkojen malmioiden
hyödyntämiseen. Mutta kun malmi on kertaluokkaa köyhempää, sitä täytyy
louhia kertaluokkaa enemmän ja ympäristöongelmia syntyy kertaluokkaa
enemmän.


Talvivaaran epäonnistunut kaivoshanke on syytä ottaa kipeinä ja kalliina
oppirahoina. Heikot malmiot ja valtava louhinta ei ole se tulevaisuus,
josta löytyvät ratkaisut maailman metallitarpeisiin. Oikea suunta on
panostaa metallien kierrätykseen ja säästäväiseen käyttöön ja uuteen
materiaalitekniikkaan, korvaavien materiaalien kehittämiseen. Tässä
suunnassa Suomi voisi olla suurvalta. Sieltä löytyvät ne tulevaisuuden
Nokiat.


Jos vielä täytyy uusia kaivoksia availla olisi syytä rauhassa odottaa,
kunnes tuotantomenetelmät ja hintataso mahdollistavat oikeasti suljettujen
kiertojen saastuttamattomat kaivokset. Metallit eivät maan sisällä pilalle
happane. Parempi odottaa parempia aikoja kuin antaa korvauksetta
maankamaraamme globaalin kaivosteollisuuden kertakäyttöön.

Ohessa maan kaivosliikkeiden eduskuntaryhmille toimitettu muistio koskien
maamme kaivospolitiikkaa ja lainsäädännön uudistamista.
http://www.stoptalvivaara.org/fi/kaivosmuistio.html

Toivomme myös kansanedustajilta huomiota tärkeään periaatteelliseen
kysymykseen jokamiehenoikeuksista ja kansalaisten oikeuksista
elinympäristönsä tarkkailuun. Amerikkalainen käytäntö, jossa suuryhtiöt
voivat rajata valtavia alueita liikkumakieltoon, ei ole tervetullut
Suomeen.

http://vastavalkea.fi/2016/02/12/kansalaisten-oikeudet-ymparistonsa-tarkkailuun-turvattava/




Hannu Hyvönen

Stop Talvivaara - kansanliike vesistöjen puolesta

www.stoptalvivaara.org.