Pienet hyödyt, suuret haitat
Keiteleen Kangasjärvellä louhittiin sinkkipitoista malmia vuosina 1984-85. Louhinnan seurauksena ympäristöön on päätynyt haitallisia aineita. Eu:n kaivannaisjätedirektiivin toimeenpanon yhteydessä toteutetussa kartoituksessa ongelmaksi todettiin hapan, metallipitoinen valumavesi. Kangasjoen vesi on velvoitetarkkailun tulosten perusteella edelleen liian hapanta normaalin virtavesiekosysteemin palautumiseksi. Lisäksi Tossavanlahden/Vuonamonlahden pohjasedimentissä on sinkkiä siinä määrin, että tutkimukset antoivat aiheen lisätutkimuksille.
Kaivosten ja louhosten todellisia päästöjä ei tiedä kukaan, koska mittaus ja havainnointi ei ole ollut tarkkaa. Esimerkiksi kaikkia metalleja ei tutkita.
Kaivostoimintaa perustellaan usein työllisyys- ja talousperusteilla. Kangasjärven louhoksen hyödyksi voidaan maankuoresta käyttöön saatujen metallien lisäksi laskea esim. työntekijöille maksetut palkat ja niistä kertyneet verotulot. Haittoja on useita. Alueella kasvatettiin aiemmin siikaa luonnonravintolammikossa, mutta kalankasvatus kävi mahdottomaksi louhinnan myötä. Jos kaivostoiminta ei olisi pilannut ympäristöä, kalankasvatus voisi työllistää edelleen ja Kangasjärvi olisi mahdollista palauttaa järveksi. Kangasjoki olisi rakenteensa puolesta erinomainen taimenjoki, mutta palautusistutuksiin on turha ryhtyä veden heikon laadun vuoksi. Kalastusmatkailu on nouseva trendi ja kotitarve-/
Tässä tapauksessa louhinta on aiheuttanut pitkäaikaisia haittoja ja louhinnan haitat ovat pitkällä tähtäyksellä hyötyjä suuremmat. Tulevaisuuden suhteen olen varovaisen toiveikas, koska ympäristöministeriö on tänä vuonna käynnistänyt vanhoja kaivosalueita koskevan valtakunnallisen tutkimusprojektin, johon Pohjois-Savon Ely-keskus on esittänyt Kangasjärveä. Tutkimusprojektissa on tarkoitus selvittää suljettujen kaivosalueiden riskejä ja ympäristövaikutuksia sekä ennallistamiskeinoja. Toivon, että Kangasjärven louhosalue pääsee tähän projektiin mukaan.
Keiteleen Kangasjärvellä louhittiin sinkkipitoista malmia vuosina 1984-85. Louhinnan seurauksena ympäristöön on päätynyt haitallisia aineita. Eu:n kaivannaisjätedirektiivin toimeenpanon yhteydessä toteutetussa kartoituksessa ongelmaksi todettiin hapan, metallipitoinen valumavesi. Kangasjoen vesi on velvoitetarkkailun tulosten perusteella edelleen liian hapanta normaalin virtavesiekosysteemin palautumiseksi. Lisäksi Tossavanlahden/Vuonamonlahden pohjasedimentissä on sinkkiä siinä määrin, että tutkimukset antoivat aiheen lisätutkimuksille.
Kaivosten ja louhosten todellisia päästöjä ei tiedä kukaan, koska mittaus ja havainnointi ei ole ollut tarkkaa. Esimerkiksi kaikkia metalleja ei tutkita.
Kaivostoimintaa perustellaan usein työllisyys- ja talousperusteilla. Kangasjärven louhoksen hyödyksi voidaan maankuoresta käyttöön saatujen metallien lisäksi laskea esim. työntekijöille maksetut palkat ja niistä kertyneet verotulot. Haittoja on useita. Alueella kasvatettiin aiemmin siikaa luonnonravintolammikossa, mutta kalankasvatus kävi mahdottomaksi louhinnan myötä. Jos kaivostoiminta ei olisi pilannut ympäristöä, kalankasvatus voisi työllistää edelleen ja Kangasjärvi olisi mahdollista palauttaa järveksi. Kangasjoki olisi rakenteensa puolesta erinomainen taimenjoki, mutta palautusistutuksiin on turha ryhtyä veden heikon laadun vuoksi. Kalastusmatkailu on nouseva trendi ja kotitarve-/
Tässä tapauksessa louhinta on aiheuttanut pitkäaikaisia haittoja ja louhinnan haitat ovat pitkällä tähtäyksellä hyötyjä suuremmat. Tulevaisuuden suhteen olen varovaisen toiveikas, koska ympäristöministeriö on tänä vuonna käynnistänyt vanhoja kaivosalueita koskevan valtakunnallisen tutkimusprojektin, johon Pohjois-Savon Ely-keskus on esittänyt Kangasjärveä. Tutkimusprojektissa on tarkoitus selvittää suljettujen kaivosalueiden riskejä ja ympäristövaikutuksia sekä ennallistamiskeinoja. Toivon, että Kangasjärven louhosalue pääsee tähän projektiin mukaan.
Petri Tabell
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti