Maan kalkitseminen

Permakulttuuri? 

Ekologisen suunnittelun menetelmä, joka jäljittelee luonnon omaa toimintaa. Kyseessä on siis ruokaa tuottava ekosysteemi, joka lannoittaa ja kastelee itse itsensä sekä torjuu taudit ja tuholaiset.(Kaihovaara) Permakulttuuri on kokonaisvaltainen suunnittelufilosofia, joka kattaa puutarhan, arkkitehtuurin, ekologian, jopa rahanhallinnan ja yhteisösuunnittelun. Maanviljelyssä tavoitteena oli kehittää sellaisia viljelymenetelmiä, jotka eivät vuosikymmenienkään mittaan kuluta maaperää viljelykelvottomaksi esimerkiksi ravinteiden riiston, tiivistymisen tai eroosion kautta. (Wikipedia).

SPIRAL OUT!

Penkit tehtiin mahdollisimman leveiksi, jotta sivuillekin mahtuisi kasveja eikä rikkaruohoja. 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Päädyimme fibonaccin, pentagrammien ja crop circlen vertailujen kautta spiraaliin. Toteutusvaiheessa totesimme, että vaikka suunnitelma olisi käytännössä kuinka huono tahansa, on se niin siisti juttu että sitä ei voi olla kokeilematta.

Maa oli todella rikkaruohoista, joskin positiivisena puolena mainittakoon maukkaiden rikkaruohojen suuren määrän (niittysuolaheinä, vesiheinä, hevonhierakka jne.) sekä valvattien loistava poissaolo. Kun vastaisuudessa suosimme hyviä rikkaruohoja, vievät ne elintilaa muilta rikkaruohoilta.  

Otimma kovat käyttöön maan parantamiseksi ja rikkaruohojen nypinnän tarpeen häivyttämiseksi. Ensin peittelimme pellon niitetyillä horsmilla sekä pelon reunoilta havaroidulla kuivalla heinällä. Sen jälkeen peittelimme kaiken mullalla. 

 

Nyt kuukleteltuani voin todeta tehneemme tämän katejutun väärin. En kuitenkaan nää tektiikassamme varsinaisesti mitään väärää. Juoksuhautoja kaivaessa tuli esiin paljon hevon paskaa joka oli tähän asti ollut kasvisten juurten ulottumattomissa. Lisäksi menettelymme tuo maahan heti paljon uutta maatuvaa maa-ainesta, ja pahimmat rikkakasvustot jäivät visusti arskan säteiden ulottumattomiin horsmien- ja sanomalehtien alle. A kick-start for new culture and to our seedies? Toivottavasti, mutta uskoa valaa internetsien keskustelupalstoilla paljon käytetty: "Kateviljelyn todelliset hyödyt tulevat esille vasta 3. vuonna." Seuraavana olisi vuorossa kävelypolkujen kattaminen oljilla ja siementen kylväminen, mutta niistä lienee ehkä jotain seuraavassa pröystäyksessä.

Riippumaton Puutarha!

Istuimme aamutuimaan teekupposella ja mietiskelimme maan kääntämistä jälleen kerran vuoden jälkeen. Tee oli über styrkkiä ja l-teaniini iski täysillä luumuun. Harmooniahumalassa päätin lukea kaverini Banderaksen kirjaa, joka lojui edellisen illan hulabaloon jälkeen komiasti keittiön pöydällä. Mietin jo, että käyn lainaamassa naapurilta maankääntäjämasiinia, mutta kirjaa lukiessani tulin eri aatoksiin ja huomasin jo nanosekunnissa, että kyseessä oli the real shit. Inspiroivin kirja aikoihin ja sopivasti juuri kylyvön aikaan. Kyseessä on Riikka Kaihovaaran Riippumaton Puutarha.

Ei helevetti, ajattelin. Eihän me maata tänä vuonna käännetä! Kyseessä on pure Mayhem.

Tässä pieni ote kirjasta, joka on täynnä mahtavaa materiaalia riippumattomasta viljelystä.

Muokattu maa luovuttaa enemmän ravinteita kuin mitä kasvit jaksavat käyttää. Loput huuhtoutuvat pois veden mukana. Pikkuhiljaa eloperäinen aines katoaa ja maa köyhtyy. Jatkuva mekaaninen häirintä tuhoaa maaperän rakenteen, varsinkin jos maa muokataan liian märkänä.

Savimaa painuu entistä tiiviimmäksi. Maaperän eliöt eivät pidä kaivelemisesta ja maan kääntäminen nostaa pintaan syvällä viihtyvät hyönteiset ja pieneliöt ja sekä hautaa pinnalla elävät maan sisään. Voimakas koneellinen muokkaus tuhoaa lierojen käytävät ja tuhoaa lierot. 

Luonnossa ei juuri koskaan näe paljasta maata, paitsi äärimmisissä olosuhteissa kuten aavikolla. Maa on lähes täynnä aluskasvillisuutta, kuolleita kasvinosia, puista pudonneita lehtiä, risuja, oksia tai neulasia. Kasvit suojelevat maaperää auringon, veden ja tuulen rapauttavilta voimilta. Kuolleet kasvinosat jäävät maanpinnalle kunnes hyönteiset ja pieneliöt hajoittavat ne ja palauttavat niiden sisältävät ravinteet maaperään.

Tänä vuonna haroimme kasvimaalle leveät käytävät, johon istutimme isot kasvit keskelle ja pienemmät yrtit sivuille, jotta epätoivotuilla rikkakasveilla olisi tukalat olot. Käytävien katteeksi käytimme horsman versoja. Kompostimulta olisi parasta lannoitetta maallemme, mutta sen puutteessa haimme Äimiksen hevosradan huudeilta hyvin palanutta lantaa.

Hipit hommissa ruokapalkalla.

Sekotellaan saaviin sienijuurta ja bakteeristoa sisältävää jauhetta, joka alkaa myöhemmin elämään symbioosissa kasvimaan kasviemme kanssa.

Näin ammattilaiset hoitavat kuollutta elotonta maata öljyn voimalla. Mikrobit, lierot, bakteerit ja sienet ovat täysin dead ja myrkkyä levitellään maahan. Tyrnävän laatu pottua.